lauantai 31. lokakuuta 2015

Shit happens, ja kaikkea muuta

Eilen oli päivä jolloin mun piti saada uudet kantasolut. Sen sijaan makasin koko päivän patjalla poikani huoneen lattialla ja oksensin. Ensimmäinen siirtoonlähtö estyi mun korkeiden maksa-arvojen vuoksi, joita selvitettiin magneettikuvilla ja sen kymmenillä verikokeilla ja lopputulos nolla. Onneksi sieltä siis ei löytynyt mitään (esim syöpää) ja eilen lääkäri sanoi, että vaikka arvot ovat koholla, ne ovat parhaat mihin mun kanssa päästään eikä he löydä estettä siirrolle. No, 6 viikkoa sitten jo alkoi aika messevä nuha-yskä, jota on tutkittu kolmen kaupungin toimesta ja vielä jyllää. Yhden antibiootin söin ja jonkun pikorna-viruksen ne on löytäneet mutta loppua uskomiselle ei vielä näy. Ja sairaana ei saa siirtoon tulla. Nyt oli uusi mahdollisuus päästä tulevana maanantaina, mutta sitten tuli tää mahatauti. Mulla on kaikki taudit ja pari päälle vielä. Nyt pitäisi päästä mahdollisimman pian hoitaa siirto pois alta, ettei leukemia ehdi edelle. Ja mä haluaisin tietenkin jouluksi kotiin, mikä alkaa olla vaakalaudalla. Siirtoonhan menee 4-6 viikkoa, JOS kaikki menee hyvin. Jos tulee akuutteja hyljintäreaktioita tai jotain, voi reissu venyä kuukausiin. Itse olen tsempannut siihen, että oon 5 viikkoa. 5 viikkoa ilman lapsia, voi luoja...

Olo on tässä syksyn mittaan ollut aika hyö ja normaali, lukuunottamatta näitä yskiä ja mahatauteja, niskajumeja ym. Ja oon mä ollut tosi väsynyt, tiedä sit mistä se johtuu. Olen aina ollut aamuihminen ja tahokkaimmillaan ennen puolta päivää. Nykyään aamut on ihan kauheita, tuntuu etten herää millään. Alan piristyä vasta joskus viiden aikaan iltaa kohti. Ehkä mä otan jo vähän esimakua, kun mulle tulee toisen ihmisen veret ja alan muuttua erilaiseksi. Toivottavasti mun luovuttaja on superterve (parasta ja tavoiteltavinta maailmassa on olla terve. Sen jälkeen tulee ehkä ihana käsveska). Ja tietysti älykäs ja humaani. Mun pitää ehkä omistaa kokonainen postaus mr/mrs luovuttajalle, on hän sen ansainnut.💛

Nyt vaan odotellaan ja toivotaan että pääsen Helsinkiin nopeasti. Tiistaina tahtovat kuvata posket, että tartteeko antibioottikuuria mut muuten olisin tässä ihan lähtökuopissa. Jos sinne kerran on pakko mennä niin marraskuu on hyvä kuu lohnottaa sairaalassa. Mulla ja leukemialla on vuosipäiväkin, mitähän kivaa keksitään toisillemme?