Vihdoinkin kotiin

Huh, olipahan taas reissu. Suunnitelma kotiutua viime viikolla kusi pahasti, mutta nyt on jo siviilit päällä ja taksi tilattu, eli lupaavalta näyttää. Johan tässä on pari päivää vaille kuukausi kärvisteltykin. Olo on aika heikko. Kuukauden makaaminen tuntuu koko kehossa ja nousevat solut tekee luukipua joka paikkaan. Lisäksi väsyttää ja kuvottaa, eikä vatsa ole toipunut vieläkään lääkecoctailista. Luulen kuitenkin että olo paranee kun pääsen kotiin. Osa tästä on selvästi psyykkistä, sillä kuvotus ym lähtee aina jos saan jonkun kivan vieraan tänne.
Vaikka onkin aivan älyttömän ihanaa päästä kotiin, on nämä lähtöpäivät myös aina jotenkin tosi ristiriitaisia. Kun makaa sairaalassa niin ainoa ajatus on päästä kotiin. Kun pääsee kotiin joutuu väistämättä ajattelemaan seuraavaa askelta. Jollain tavalla sairaalassa makaaminen on "pahin" mihin voit joutua, kotona joutuu koko ajan odottamaan uusia (huonoja) tuloksia, osastojaksoja jne. Ja sen kestämisessä mulla on ongelma. On vaikea nauttia kotona olemisesta kun koko ajan pelottaa aivan helvetisti. Varsinkin lääkärien soittoajat saa mut kauhusta jäykäksi. Nyt sellainen on ohjelmoitu perjantaille, verikokeiden jälkeen. Vielä pahempi tulee ensi viikosta, kun maanantaina tulen Kuopioon taas luuydinnäytteeseen. Se kertoo miten tää mea-hoito on toiminut, pääsenkö siirtoon vai tarviinko lisää sytoja vai mitä tehdään. Ja sitä puhelua mä pelkään. Mitä jos tää hoito ei auta? Mitä jos mä joudun tulemaan vielä uudelle Kuopio-jaksolle? Miten mun pää ja kroppa kestää tän kaiken?

Koska pitää yrittää pysyä positiivisena ja olla menemättä liikaa sinne synkkään paikkaan jossa edellä olevat kysymykset elävät, niin onhan se nyt aivan upeaa että mä nään mun pojat tänään!! Mä saan oikeesti tapella a:n kanssa nukkumaanmenosta ja herätä yöllä neljä kertaa syöttämään k:ta. Voi että miten mä olen kaivannut niitä ja myös sitä isompaa poikaa, jota myös aviomieheksi kutsutaan.

Enkä muuten suostunut syömään koko aikana muuta kun sitä puuroa. Ei tartte muuten hetkeen kaurapuuroa keitellä.